perjantai 21. tammikuuta 2011

Letting go cause I know you were only half way there

Joo. Voin sanoo ettei reenit menny ihan putkee.. Miä nyt täst kerron vähä tarkemmin ku on kerrankii aikaa kirjottaa.
Eli siis oli reenit ulkoon ja oli aika kylmä. Miä en oo tehny mitää pitkää aikaa, joten mun kunto on tosi surkee ja kaiken lisäks miä en oo ikinä pystyn juoksee kylmäs ilman et keuhkoihin sattuu. No alkku lämppä on aina neljä rata kiarrost ja siäl tehää jotaa 100 metrin koordinaatio juttui välis. No olin menos tokaa kierrost ku alko tuntuu, etten saa ollenkaa henkee, ja lähin kävelemää sinne mis mun koutsi oli. Täs vaihees mun hengitys oli ihan tosi äänekäs, siis ei sellast läähätyst vaa siis se pihis ja rahis ja mitä kaikkee. Pääsin sinne mis koutsi oli ni eiköhän se oo vaa et 'joo kävele yks kiarros ja sit jos pystyisit taas juossa.' Päässä sanoin et vitut kävelen, mut jos en ois suostun ni oisin saanu perseesee.
Siinä sit kävelles en meinan enää nähä radan laitaa enää, ja se rata näytti ihan silt ku se ois ollu sellanen aaltoileva, ja en tiänny yhtää et minne astun seuraavaks. Mut kuitenkii sit jotenkii onnistuin horjahellen kävelemää sen 400m, ja koutsi viel kysy et voisinko mitenkää päin juossa viel pari kiekkaa. No siinä vaihees miä pyllähin maahan ku ei enää jalat kantan ja alko tuikut himmenee. Silti koutsi pisti viel minu kävelemää sinne lääkärille päin. Onneks näin kaks mun vahvaa kaverii ja ne sit kanto minut sinne training officee. Mul ei oo mitää muistikuvaa siint ku miä oon sinne huoneesee tullu, ja mulle vaa kerrottii et sil sekunnil ku mun jalat laskettii maahan ni pyörryin. Ku heräsin ni kaikki hääräs siin ympäril ja joku vaa huutaa et "SHE'S COMING BACK!".
Siel ne sit kyseli kaiken maailman kysymykset ja oli ihan paniikis ne jotkuu mun mun pulssi oli joku 135 vaikka en ollu melkee tuntii mitää tehny, ja mun hengitys oli ihan keturoillaa. Sit ku nää oli aikeis siirtää minuu toiselle pöytä hässäkälle ja nousin seisomaa. PiuPau, herään ku oon siel toisel pöyäl. Kuulemma pyörryin taas. Sit joku juttu nauratti minuu ja yhtäkkii mul oliki sit joku törkee yskä joka kuulostaa silti et myn keuhkot tulis ulos. Kauheen sellanen kuiva ja vikisevä, vähä niinku hinku yskä. Ja se tulee vaa ku yritän nauraa. Kuitenkii täs välis sit soitettii Kevin hakemaa minut ja varmaa ihan vaa mun nöyryytykeks ne pisti minut pyörätuolii ja kärrättii kevinin autoo. Sen jälkee ku tulin koulust en oo tehny yhtää mitää muutaku maannu. Mun keuhkoihin sattuu aivan tajuttomast, ja nyt nää veikkaa et vial on jotaa muutaki mun keuhkois ku vaa et ne ei kestä kylmää ilmaa. Mul saattaa olla astma, johon mul on ollu aina oireet mut ei oo tutkittu.. Että tällästä paskaa sitte tällä kertaa.

1 kommentti: